(Updated 9.1.2020 at 20:05)

Disclaimer: Opinions here are my own and should not be mistaken to be anything else. I am not affiliated with the Transcontinental race or related organizations and I am organizing cycling events of my own.

I don’t know how many people read their T-shirts. Considering what kind of T-shirts people usually wear, I think very few do. Hence I don’t know how many have noticed the words ’Autonomy, Integrity, History, Ecology, Creativity, Technology, Community’ in the back of the TcrNo7 T-shirt. The words, excluding ecology and creativity, were first noted in the back of TcrNo5 T-shirt and, for what I know, haven’t been seen elsewhere.

The words are meant to describe the race, each theme being part of what makes it the whole. I’ve participated all the seven races so far. In this post I will try to describe what these words mean to me and why they matter to the Transcontinental race and all unsupported events. I will focus on issues around Rule 2, no 3rd party support, and autonomy. I will not include names in the examples, as I often don’t remember or know them, but some of you may be able to figure them out anyways. I also assume that anyone reading this has some kind of basic idea of what the Tcr is. A bare minimum would be the Transcontinental’s official videos describing race, spirit of the race and rule 2. Enjoy.

Millainen porukka lähtee noin 2000 kilometrin pyöräilyyn kohti Lappia syyskuun puolivälissä? Millaista kalustoa he käyttävät? Tässä tekstissä esitellään Tartosta Hammerfestiin suuntautuneeseen Ruska 2019 -pyöräilyyn osallistuneille tehdyn pyöräilytaustaa ja varusteita kartoittaneen kyselyn tulokset. Ruska 2019 ajettiin 13.-21.9.2019. Kahdeksastatoista matkaan lähteneestä puolet eli yhdeksän pääsi maaliin aikarajassa. Kyselyyn vastasivat kaikki 18 osallistujaa.

Ruskakuskit

Ruska-pyöräily on Suomessa järjestettävistä pitkän matkan pyöräilytapahtumista pisin ja vaativin. Kukaan ei lähtenyt Tartosta matkaan kokeilumielellä ilman jonkinlaista taustaa pitkän matkan pyöräilyssä. Jokaisella ajajalla oli pitkä pyöräilytausta, mutta pitkän matkan pyöräilystä kokemusta ei välttämättä ollut vuotta enempää. Ruskan ensikertalaisia oli seitsemän. Aktiivinen pyöräilyharrastus näkyy myös kilometreinä. Seitsemän osallistujaa kertoi pyöräilevänsä alle 10 000 km vuosittain, kahdeksan ajaa 10-15 000 km ja kolme yli 15 000 km.

Aikaisemmista vuosista poiketen 2019 lähdössä oli ainoastaan miehiä. Toivottavasti Suomessakin uutisoitu (https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006196366.html) Fiona Kolbingerin voitto Transcontinental Racessa kannustaa enemmän naisia mukaan tulevina vuosina. Ikäjakauma painottuu vahvasti kolme- ja nelikymppisiin. Alle 30-vuotiaita matkaan lähti yksi ja yli 50-vuotiaita kaksi.

Matkaan lähteneistä kahdeksan joutui keskeyttämään (yksi pääsi maaliin aikarajan jälkeen). Keskeyttäneistä kolme sairastui. Toisen päivän kaatosade ja kylmä ilma saattoi lisätä sairastuneiden määrää. Neljälle tuli fyysisiä vaivoja. Kahdella polviin ja kahdella akillesjänteisiin. Yksi ajaja keskeytti suunnistusvirheen jälkeen. Hän missasi Oravivuoren pisteen ja huomasi virheesä vasta 80 km myöhemmin.

Kalusto

Kuten muutakin pitkänmatkanpyöräilyä, myös Ruskaa ajetaan hyvin moninaisella kalustolla. Pyörät vaihtelevat klassisista teräsrunkoisista seikkailupyöristä (esim. Fairlight Strael tai Genesis Croix de Fer) kisageometrialla varustettuihin hiilikuitupyöriin (esim. Canyon Aeroad tai De Rosa Protos). Runkomateriaalina hiilikuitu oli suosituin (8), teräs toisena (6, joista yksi titaani) ja alumiini kolmantena (4).

13 kuljettajaa käytti pyörässään napadynamoa. Heistä kuusi käytti sitä ainoastaan valoihin ja seitsemän sekä valoihin että sähkölaitteiden lataamiseen. Viisi ajajaa luotti pelkästään akkuvaloihin ja varavirtalähteisiin.

Jos pyörissä oli laajaa hajontaa, renkaissa ajajilla oli selkeä suosikki: Continental Grand Prix 5000. Peräti 12 ajoi tällä renkaalla. Lisäksi kaksi ajoi Grand Prix 4000:lla. Kaksi ajoi muilla Continentalin renkailla ja kaksi Schwalben renkailla. Vaikka pakollisten pisteiden ja reittien vuoksi reitillä oli jokaisella vähintään 50 km sorateitä, yksi Schwalben Marathoneilla ajanut oli ainoa, joka ei valinnut selkeästi maantiekumeja. Renkaat olivat kuitenkin maantiekumien leveämmästä päästä. Kahdeksan oli liikkeellä 32 mm kumeilla, kahdeksan 28 millisillä ja kaksi näitä kapeammilla. Tubeless -renkaiden käyttö on yleistynyt kaikessa pyöräilyssä, mutta Ruskassa tämä trendi ei vielä näy vahvasti. Ainoastaan kolme ajoi ilman sisärenkaita (kaksi GP5000 ja yksi Schwalben Pro One). Peräti kymmenen polkijaa selvisi matkasta ilman yhtäkään rengasrikkoa, kuudella rengas puhkesi kerran ja kahdella kahdesti.

Renkaiden puhkeamisten lisäksi ajajilla oli monenlaisia teknisiä ongelmia. Peräti neljä lähti liikkeelle jarrupaloilla, jotka kuluivat matkan aikana loppuun. Sade ja Oravivuoren soratie söivät jarrupaloja tehokkaasti. Seitsemällä ajajalla oli eriasteisia ongelmia vaihteiden kanssa. Joukkoon mahtuu yksi katkennut mekaaninen vaijeri ja yksi hajonnut Di2-sähköjohdon liitos. Sähkölaitteiden kanssa vastoinkäymisiä oli neljällä. Sade pääsi kastelemaan varavirtapankkeja ja navigaattoreissa oli häiriöitä.

Ainoastaan yhdelle ajajalle sattui matkan aikana onnettomuus. Hän ajoi kolarin supikoiran kanssa kolmannen ajopäivän aamuna. Törmäyksestä seurasi tekstiili ja ruhjevaurioita sekä vääntynyt vaihtajan korvake. Matka kuitenkin jatkui. Tarina ei kerro mitä supikoiralle kävi.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana teknisissä ongelmissa on se, että kolmella ajajalla ongelmia tuli ennen Jyväskylää ja kaikki kävivät toisistaan tietämättä pikahuollossa Jyväskylän XXL:ssä.

Oppia tämän vuoden Ruskasta

Mitä Ruska sitten osallistujien mukaan vaatii? Ajoon ei pidä lähteä kylmiltään, mutta tämän vuoden polkijoiden mukaan valmistautuminen ei vaadi ihmeitä. Ruskan ohjeet on syytä lukea huolella ja reitin suunnittelussa katsoa millaisia teitä reitti kulkee ja miten reitin varrella on tarjolla erilaisia palveluita (kaupat, ravintolat, majoitus ja niiden aukioloajat). Luonnollisesti Ruskaa ei kannata ottaa ensimmäiseksi pitkän matkan ajoksi, vaan kokeilla muutaman päivän ja yön ajo Ruskan vaatimalla tahdilla eli 250 km päivässä. Osallistujat myös painottivat, että pelkkien pitkien lenkkien ajamisessa on vaaransa, koska se voi johtaa puutteelliseen palautumiseen ja ylirasitukseen. Kalusto on myös syytä huoltaa ja vaihtaa kuluvat osat ennen Ruskaa, vaikka ne eivät olisikaan aivan lopussa. Tämän moni huomasi matkalla jarrupalojen suhteen. Syyskuun puolivälissä varsinkin pohjoisessa voi olla jo hyvin talviset olosuhteet. Usea osallistuja korosti sateeseen ja kylmään varustautumisen tärkeyttä.

Päälimmäisenä viestinä tämän vuoden osallistujilta ensi vuoden Ruskaan osallistumista pohtiville on kuitenkin kannustus. Ruska ei vaadi huippukallista kalustoa vaan perus hyvät ja kunnossa olevat pyörä sekä varusteet riittävät. Harjoituksen määrän, laadun ja systemaattisuuden suhteenkin mukaan mahtuu monenlaista polkijaa. Sekä maaliin tulleet että keskeyttäneet kehuvat Ruskaa hienona kokemuksena. Päiviin mahtuu monenlaisia tunteita ja upeita maisemia. Paras merkki siitä, ettei osallistuminen ainakaan harmita on se, että kaikki 18 tänä vuonna Tartosta lähtenyttä ainakin harkitsevat osallistumista Ruskaan myös 2020, kun reitti vie Helsingistä kohti Vuoreijaa.