Fleche 2012 Kuopio – Tampere: iisalmelaisen Marikan kokemuksia

Olin päättänyt jo syksyllä 2011, että keväällä ajan Flechen, jos joukkue saadaan kasaan. Ja saatiinhan se! Kokoonpanossa oli lopulta kaksi kokenutta Fleche- ja brevettiajajaa sekä minä, jolla vain yksi liian pitkä matka takana (309km 07/2011).

Valmistautuminen

Yritin pyöräillä ensimmäistä kertaa läpi vuoden. Kovin hyvin se ei onnistunut, mutta jokainen ulkotunti oli eteenpäin minkä sain kerrytettyä. Maastopyörällä ja krossarilla hankittuja kilometrejä tuli marras-huhtikuu välillä 1000. Vauhtihan on huomattavasti alhaisempi ko. Kulkupeleillä kuin maantiepyörällä, joten tuntimäärään piti olla tyytyväinen. Lisäksi kävin ainakin kerran viikossa polkemassa spinningpyörää sekä hakemassa lihaskuntoa Bodypump –tunneilta. Hiihtämässäkin tuli jonkin verran käytyä jonkin verran.

Maantiepyöräkauden pystyin aloittamaan huhtikuun puolessa välissä, joskin säät olivat kylmät –talvikamppeissa ajelin ensimmäiset lenkit. Muutaman satasen ehdin ajella yhteensä ennen kevään Mallorcan leiriä. Leirikilometrit olivat kohtuulliset, mutta yli 10 tunnin ajopäivää ei tullut yhtään jota lähdin hakemaan. Kolme reilusti yli satasen lenkkiä kahdessa viikossa ja yhteensä n. 800 km. Siinä saldo, sen piti riittää Flechen suorittamiseen! Leiriltä palattiin 13.5. ja viimeistelylenkin kävin Iisalmen pyöräpoikien yhteislenkillä keskiviikkona. Leppoisa 61 km. Sitten lepoa ja tankkausta perjaihin saakka.

Varusteet

Vili Vilperi maantiepyörä

Pyörään kiinnittelin ruhtinaallisen suuren satulalaukun, tilavuus 2,7 l. Lisäksi otin ”triathlon-laukun”, joka kiinnitetään vaakaputken päälle. Siinä on kätevä pitää eväitä tai mahdollista elektroniikkaa matkan aikana. Etuvaloksi valkkasin nyt vain pikkutuikun ja taakse punainen takavalo, ei saa olla vilkkuva!

Pakkasin mukaan muutaman myslipatukan, kaksi energiageeliä, kaksi pussia urheilujuomaa, proteiinijauhetta, Snickers, Buranaa, magnesiumia, suolaa ja allergialääke. Näistä jäi jäljelle proteiinijauhe, buranat, allergialääke ja suola sekä pari patukkaa ja yksi geeli.

Muita varusteita: silmälasit, varakumi, rengasmuovit ja pumppu. Työkaluja en ottanut, sillä luotin miesten varustukseen.

Vaatetus lähtiessä: 2 lyhyttä ajopaitaa, irtohihat, ohut juoksutakki (liian lepattava), lyhyet ajohousut, ¾ ohuet juoksuhousut, komperessiosäärystimet, sukat, kengät, buffi kaulaan ja päähän sekä kypärä, lyhyet ajohanskat. Piilolinssit ja ajolasit.

Mukana oleva lisävaatetus: ohuet windstopperhousut, windstoppertakki, huomioliivi (pakollinen pimeällä), irtolahkeet, pitkät hanskat, pitkähihainen aluspaita.

Reissudata tallentui Garmin 705:en. Mukana puhelin, rahaa, pankkikortti ja henkkarit, puolison puhelinnumero erillisellä lapulla mahdollista hätätilannetta varten.

Varustereppuun, joka liikkui autokyydillä Tampereelle pakkasin: arkivaatetus, proteiinijuoma, kengät

Logistiikka

Kiuruveden vahvistus haki minut la aamuna klo 7. Ajoimme Kuopioon, jossa heitimme vaihtovaatereput kuljetettavaksi seuraavaksi aamuksi autokyydillä Tampereelle. Hyvin järjestetty. Autoillen vielä Niiralan ABC:lle, jossa aamukahvit.

Matka

Startti oli klo 9 Niiralan ABC:ltä. Ensimmäinen etappi oli kohti Rautalampea, 70 km. Se ajettiin pysähtymättä kertaakaan… tai no, liikennevaloissa piti stopata muutaman kerran. Totesimme jo heti alkumatkasta, että vastatuulta tulee olemaan ja pitkään. Rautalammilla olimme aikataulussa tai jopa hieman aiemmin. Saimme lyhyen tauon, vajaa 30 min, kahvit/teet ja ruisleivät. Sillä kohti seuraavaa etappia: Hirvaskankaan ABC:tä.

Rautalampi-Hirvaskangas oli suhteellisen haastava. Vastatuuli ja pari pitkää n. 100 nousumetrin mäkeä oli otettava rauhallisesti. Hapoille ei saanut mennä. Vuorovedoilla saimme matkan sujumaan vastatuuleenkin kohtuullisessa vauhdissa. Ajonaikainen keskivauhtimme oli Hirvaskankaalle saavuttaessa edelleenkin 23 km/h. Hirvaskankaalla olimme jälleen aikataulua hieman edessä, pidimme reilun tunnin tauon. Latasin lounasta buffetpöydästä sekä latasin myös Garminin gps:n aakkosaseman verkkovirralla.

Seuraavaksi matka jatkui kohti Keuruuta. Uuraisille menevä tie oli aika huonokuntoinen. Koloja ja routavaurioita sai väistellä koko ajan. Lähempänä Multiaa tien pinta parani sekä suuret ylämäet loppuivat sinne. Multialta lasetettiin alamäkivoittoista osuutta Keuruulle, taas etuajassa. Hitsi että oltiin nopeita! Ja vastatuuleen! Taas saatiin aakkosaseman antimia, hampurilaisateriaa ja paninia. Omat polvet antoivat merkkejä rasituksesta. Harkitsin jo lääkitystä polvikipuun, mutta ajattelin pärjätä mahdollisimman pitkään ilman droppeja.

Tauolta lähdimme jatkamaan matkaa noin klo 21 kohti Jämsää. Vaatetusta lisäiltiin ennen liikkeelle lähtöä. Takavalot laitettiin päälle jo tuolloin.

Nyt alkoi jopa myötätuuliosuus. Eipä silti, tuuli olikin jo suurimmaksi osaksi tyyntynyt, ettei siitä nyt kunnon myötätuulta saanut, mutta ehkä henkisen edun siitä myötätuuliajatuksesta sai. Illan ajohetki oli hieno. Näki upean auringonlaskun, kurki pellolla, teeri pyrähti tien vierestä lentoon jne. Pimeä laskeutui ryhmän ylle n. klo 23 tienoilla. Yllättävän pimeätä, joten kunnon ajovalot ovat yöllä tarpeen. Jämsässä olimme puolen yön maissa. Huvittavalta tuntuva tilanne, kun saavuimme Shellille. Miehet poukkoilivat ympäriinsä… alkoi väsymys painaa. Itse istahdin pöytään ja kokosin itseni ennenkuin lähdin sopivaa sapuskaa etsimään. Ulkopuolisten silmissä olemme mahtaneet olla kyllä aika ryytyneen näköisiä!

Meillä oli Jämsässä ruhtinaallisen pitkä tauko. Matkaa oli taitettu tähän mennessä 284 km, noin 90 jäljellä. Söin ranskalaisia perunoita reilulla suolalla sekä kinkkunyytin ja kokista. Ei oikein ollut nälkä, kun edellisellä söin paninin. Tälle samalle kontrollipisteelle tulivat myös Espoon porukka, kolmen miehen joukkue. Olivat ajaneet jo tähän mennessä 377km, eli matka joka meidän piti ajaa aamu ysiin mennessä! No heillä olikin paremmat tuulet puolellaan.

Parin tunnin tauko pidettiin Jämsässä ja niin sitä piti jatkaa matkaa yön selkään. Seuraava etappi noin 50 km Oriveden Orituvalle. Oli aika pimeä vieläkin, mutta pikkuhiljaa alkoi taivas vaalenemaan ja henkinen helpotus tuli valon määrän lisääntyessä. Mutta se kylmyys! Se oli jäätävää! Alamäessä oli pakko jarruttaa, ettei ilmavirta viilentäisi lisää. Ja onnellinen olin ylämäestä, koska siinä sai taas paremmin lämpöjä päälle, vaikka se polkeminen alkoi ollakin väkinäistä. Polvikipu lisääntyi, mutta ajattelin jättää lääkkeen oton viimeiselle stopille. Pysähdyimme tällä etapilla muistaakseni 3 kertaa. Osaksi siksi, että olimme vieläkin liian nopeita.. emme saaneet olla viimeisellä kontrollipisteellä ennen klo 5. Säännöt sanovat, että max. 2 h tauko kerrallaan ja viimeiseltä kontrollilta saa lähteä liikenteeseen klo 7. Siispä käytimme tuohon 50km:iin aikaa yli 3 tuntia! Selkeesti meikäläisen ajoenkka hitaudessa maantiellä! Näin hitaasti ajaminen on vaikeaa…

Orituvalla klo 05.00. Hyvä että kävelemään pääsin. Polvet kipeet ja palelsi. Nappasin parasetamolin ja kyllä se vaan alkoi vaikuttamaan. Hetken päästä tuntui, että voin syödäkin ja otin aakkosaamiaisen. Hyvä kun siitä sai mm. jugurttia, mustikkakeittoa, meetvurstia, piirakoita… ja kahvit päälle. Sopivasti virtaa kahdelle viimeiselle ajotunnille. Orituvalle tuli myös Espoon porukka reilu puoli tuntia meidän jälkeen. Olivat ajaneet tuossa välissä 90 km. Mutta kiva oli nähdä muitakin yhtä hulluja!

Lähdimme viimeiselle etapille, 42 km, seiskalta. Miehillä oli hurja meno päällä. Annoin heidän tehdä vetotyöt, kun kerran oli haluja. Vauhtia pidettiin yli 25km/h ysitiellä ja sitten hieman hitaampaa kun alkoi suunnistaminen kohti hotelli Rosendahlia Pyynikkiin. Maalissa olimme klo 8.45 taputusten toivottaessa tervetulleiksi Tampereelle. Toiset suomalaisjoukkueet olivat ehtineet ennen meitä ja olivat vastaanottamassa hotellin edustalla. Venäläisjoukkuetta ei näkynyt… olivat taas eksyneet kuulemma, kuten edellisenä vuotenakin.

Kylläpä sauna ja aamiainen hotellilla tuntui hyvältä! Oli voittajafiilis. Muuta ei voi sanoa. Onhan se suuri saavutus, ajaa fillarilla 377 km.

Kotona oli noin klo 16. Söin hieman ja pötkähdin sohvalle Eurosportin ja Giro d’Italia ääreen. Katsoin kuulemma sujuvasti pyöräilyn, pariuimahypyt ja uimahypyt… 3 h sohvalla nukkuen siis. Kroppa oli aika jäykkä, otin Buranan ja söin, iltapesut ja nukkumaan. Aamulla heräsin 11 h unien jälkeen. Olo oli ihmismäinen, pystyin liikkumaan normaalisti. Kaikki hyvin siis.

Loistava reissu oli tehty ja palautuminen alkanut.

Kiitos järjestäjille, ajokavereille ja paluuauton kuljettajalle!

Mitä tekisin toisin?

Paljoa ei muutettavaa ole, sillä tämä reissu oli jo tarkkaan harkittu ja ajoseura oli loistavaa! Ei mitään höntyilyä vauhdin suhteen tms. Jos yksin yön yli pyöräilen jatkossa, niin ”Kiinan ihme” -valo lähtee mukaan. Samoin työkaluja ja ulkorengas kulkee silloin mukana. Yön vaatetusta pitää miettiä tarkemmin. Paksummat hanskat ja vielä jotain lämpimämpää olisi yläkroppa tarvinnut yön pimeinä tunteina.

Kategoria(t): Fleche, kertomus, Kuopio, Uncategorized. Kirjoittaja: StantheMan. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Tietoja StantheMan

Pitkänmatkan pyöräilyharrastuksen olen aloittanut vuonna 2005 ajamalla ensimmäisen 100 km reissun. Siitä sitten matkat ovat pidentyneet. 2011 keksin käsitteen RRtY. 200km joka kuukausi alle 13:30h. Kuukausia sain ajettua 82 kpl peräkkäin eli 6 RRtY:tä. Olen ajanut PBP2015 onnistuneesti. Kahdesti olen käynyt LEL-ajon keskeyttämässä. Nyt tavoitteena PBP2019, kunhan sinne asti päästään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *