Disclaimer: Opinions here are my own and should not be mistaken to be anything else. I am not affiliated with the Transcontinental race or related organizations and I am organizing cycling events of my own.
I don’t know how many people read their T-shirts. Considering what kind of T-shirts people usually wear, I think very few do. Hence I don’t know how many have noticed the words ’Autonomy, Integrity, History, Ecology, Creativity, Technology, Community’ in the back of the TcrNo7 T-shirt. The words, excluding ecology and creativity, were first noted in the back of TcrNo5 T-shirt and, for what I know, haven’t been seen elsewhere.
The words are meant to describe the race, each theme being part of what makes it the whole. I’ve participated all the seven races so far. In this post I will try to describe what these words mean to me and why they matter to the Transcontinental race and all unsupported events. I will focus on issues around Rule 2, no 3rd party support, and autonomy. I will not include names in the examples, as I often don’t remember or know them, but some of you may be able to figure them out anyways. I also assume that anyone reading this has some kind of basic idea of what the Tcr is. A bare minimum would be the Transcontinental’s official videos describing race, spirit of the race and rule 2. Enjoy.
Kuutamourakointia ja hämärähommia vuoden pisimpänä yönä. Pyöräilyä auringonlaskusta auringonnousuun. Matkaan voit lähteä kotiovelta ja maali on joko Tampereella hotelli Ilveksessä tai Oulussa Oulun baarissa auringonnousun aikaan.
Millainen porukka lähtee noin 2000 kilometrin pyöräilyyn kohti Lappia syyskuun puolivälissä? Millaista kalustoa he käyttävät? Tässä tekstissä esitellään Tartosta Hammerfestiin suuntautuneeseen Ruska 2019 -pyöräilyyn osallistuneille tehdyn pyöräilytaustaa ja varusteita kartoittaneen kyselyn tulokset. Ruska 2019 ajettiin 13.-21.9.2019. Kahdeksastatoista matkaan lähteneestä puolet eli yhdeksän pääsi maaliin aikarajassa. Kyselyyn vastasivat kaikki 18 osallistujaa.
Ruskakuskit
Ruska-pyöräily on Suomessa järjestettävistä pitkän matkan pyöräilytapahtumista pisin ja vaativin. Kukaan ei lähtenyt Tartosta matkaan kokeilumielellä ilman jonkinlaista taustaa pitkän matkan pyöräilyssä. Jokaisella ajajalla oli pitkä pyöräilytausta, mutta pitkän matkan pyöräilystä kokemusta ei välttämättä ollut vuotta enempää. Ruskan ensikertalaisia oli seitsemän. Aktiivinen pyöräilyharrastus näkyy myös kilometreinä. Seitsemän osallistujaa kertoi pyöräilevänsä alle 10 000 km vuosittain, kahdeksan ajaa 10-15 000 km ja kolme yli 15 000 km.
Aikaisemmista vuosista poiketen 2019 lähdössä oli ainoastaan miehiä. Toivottavasti Suomessakin uutisoitu (https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006196366.html) Fiona Kolbingerin voitto Transcontinental Racessa kannustaa enemmän naisia mukaan tulevina vuosina. Ikäjakauma painottuu vahvasti kolme- ja nelikymppisiin. Alle 30-vuotiaita matkaan lähti yksi ja yli 50-vuotiaita kaksi.
Matkaan lähteneistä kahdeksan joutui keskeyttämään (yksi pääsi maaliin aikarajan jälkeen). Keskeyttäneistä kolme sairastui. Toisen päivän kaatosade ja kylmä ilma saattoi lisätä sairastuneiden määrää. Neljälle tuli fyysisiä vaivoja. Kahdella polviin ja kahdella akillesjänteisiin. Yksi ajaja keskeytti suunnistusvirheen jälkeen. Hän missasi Oravivuoren pisteen ja huomasi virheesä vasta 80 km myöhemmin.
Kalusto
Kuten muutakin pitkänmatkanpyöräilyä, myös Ruskaa ajetaan hyvin moninaisella kalustolla. Pyörät vaihtelevat klassisista teräsrunkoisista seikkailupyöristä (esim. Fairlight Strael tai Genesis Croix de Fer) kisageometrialla varustettuihin hiilikuitupyöriin (esim. Canyon Aeroad tai De Rosa Protos). Runkomateriaalina hiilikuitu oli suosituin (8), teräs toisena (6, joista yksi titaani) ja alumiini kolmantena (4).
13 kuljettajaa käytti pyörässään napadynamoa. Heistä kuusi käytti sitä ainoastaan valoihin ja seitsemän sekä valoihin että sähkölaitteiden lataamiseen. Viisi ajajaa luotti pelkästään akkuvaloihin ja varavirtalähteisiin.
Jos pyörissä oli laajaa hajontaa, renkaissa ajajilla oli selkeä suosikki: Continental Grand Prix 5000. Peräti 12 ajoi tällä renkaalla. Lisäksi kaksi ajoi Grand Prix 4000:lla. Kaksi ajoi muilla Continentalin renkailla ja kaksi Schwalben renkailla. Vaikka pakollisten pisteiden ja reittien vuoksi reitillä oli jokaisella vähintään 50 km sorateitä, yksi Schwalben Marathoneilla ajanut oli ainoa, joka ei valinnut selkeästi maantiekumeja. Renkaat olivat kuitenkin maantiekumien leveämmästä päästä. Kahdeksan oli liikkeellä 32 mm kumeilla, kahdeksan 28 millisillä ja kaksi näitä kapeammilla. Tubeless -renkaiden käyttö on yleistynyt kaikessa pyöräilyssä, mutta Ruskassa tämä trendi ei vielä näy vahvasti. Ainoastaan kolme ajoi ilman sisärenkaita (kaksi GP5000 ja yksi Schwalben Pro One). Peräti kymmenen polkijaa selvisi matkasta ilman yhtäkään rengasrikkoa, kuudella rengas puhkesi kerran ja kahdella kahdesti.
Renkaiden puhkeamisten lisäksi ajajilla oli monenlaisia teknisiä ongelmia. Peräti neljä lähti liikkeelle jarrupaloilla, jotka kuluivat matkan aikana loppuun. Sade ja Oravivuoren soratie söivät jarrupaloja tehokkaasti. Seitsemällä ajajalla oli eriasteisia ongelmia vaihteiden kanssa. Joukkoon mahtuu yksi katkennut mekaaninen vaijeri ja yksi hajonnut Di2-sähköjohdon liitos. Sähkölaitteiden kanssa vastoinkäymisiä oli neljällä. Sade pääsi kastelemaan varavirtapankkeja ja navigaattoreissa oli häiriöitä.
Ainoastaan yhdelle ajajalle sattui matkan aikana onnettomuus. Hän ajoi kolarin supikoiran kanssa kolmannen ajopäivän aamuna. Törmäyksestä seurasi tekstiili ja ruhjevaurioita sekä vääntynyt vaihtajan korvake. Matka kuitenkin jatkui. Tarina ei kerro mitä supikoiralle kävi.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana teknisissä ongelmissa on se, että kolmella ajajalla ongelmia tuli ennen Jyväskylää ja kaikki kävivät toisistaan tietämättä pikahuollossa Jyväskylän XXL:ssä.
Oppia tämän vuoden Ruskasta
Mitä Ruska sitten osallistujien mukaan vaatii? Ajoon ei pidä lähteä kylmiltään, mutta tämän vuoden polkijoiden mukaan valmistautuminen ei vaadi ihmeitä. Ruskan ohjeet on syytä lukea huolella ja reitin suunnittelussa katsoa millaisia teitä reitti kulkee ja miten reitin varrella on tarjolla erilaisia palveluita (kaupat, ravintolat, majoitus ja niiden aukioloajat). Luonnollisesti Ruskaa ei kannata ottaa ensimmäiseksi pitkän matkan ajoksi, vaan kokeilla muutaman päivän ja yön ajo Ruskan vaatimalla tahdilla eli 250 km päivässä. Osallistujat myös painottivat, että pelkkien pitkien lenkkien ajamisessa on vaaransa, koska se voi johtaa puutteelliseen palautumiseen ja ylirasitukseen. Kalusto on myös syytä huoltaa ja vaihtaa kuluvat osat ennen Ruskaa, vaikka ne eivät olisikaan aivan lopussa. Tämän moni huomasi matkalla jarrupalojen suhteen. Syyskuun puolivälissä varsinkin pohjoisessa voi olla jo hyvin talviset olosuhteet. Usea osallistuja korosti sateeseen ja kylmään varustautumisen tärkeyttä.
Päälimmäisenä viestinä tämän vuoden osallistujilta ensi vuoden Ruskaan osallistumista pohtiville on kuitenkin kannustus. Ruska ei vaadi huippukallista kalustoa vaan perus hyvät ja kunnossa olevat pyörä sekä varusteet riittävät. Harjoituksen määrän, laadun ja systemaattisuuden suhteenkin mukaan mahtuu monenlaista polkijaa. Sekä maaliin tulleet että keskeyttäneet kehuvat Ruskaa hienona kokemuksena. Päiviin mahtuu monenlaisia tunteita ja upeita maisemia. Paras merkki siitä, ettei osallistuminen ainakaan harmita on se, että kaikki 18 tänä vuonna Tartosta lähtenyttä ainakin harkitsevat osallistumista Ruskaan myös 2020, kun reitti vie Helsingistä kohti Vuoreijaa.
Perjantaina 13.9.2019 auringon laskiessa alkaa Tarton vanhalta observatoriolta kolmas Ruska-pyöräily . Reitti seuraa UNESCO:n maailmanperintökohdetta, Struven ketjua, Suomen halki Tartosta Hammerfestiin. Syyskuussa tulee kuluneeksi 200 vuotta H. J. Walbeckin matkasta Tartoon tapaamaan Struvea ja ketjun jatkamisesta Suomeen.
Yhteensä Ruska-pyöräilyn reitin varrella on 11 Struven ketjun pistettä, joista 9 on maailmanperintökohteita. Suomessa vierailtavat pisteet ovat Porlammi, Oravivuori, Kivesvaara, Puokio, Alatornio ja Aavasaksa. Muuten osallistujat ajavat matkan omatoimisesti itse suunnittelemaansa reittiä. Matkaan on lähdössä 19 pyöräilijää.
Reitin pituus on noin 2000 kilometriä ja aikaa sen ajamiseen on 8 päivää, 3 tuntia ja 20 minuuttia. Kello käy koko ajan ja osallistujat saavat käyttää vain kaikille yhtäläisesti saatavilla olevia palveluja, kuten kauppoja ja hotelleja, eli kaikki itse järjestetty apu on kielletty. Osallistujat eivät myöskään saa auttaa toisiaan. Pyöräilijöitä voi seurata sekä lähes reaaliaikaisesti päivittyvällä kartalla että sosiaalisessa mediassa tunnisteella #ruska2019. Tarkemmat tiedot osoitteessa https://www.randonneurs.fi/ruska-2019/
–
Lisätietoja
Mikko Mäkipää 0505822386 (saatan olla pyöräilemässä, kun soitat)
Ruska alkaa perjantaina 13.9.2019 auringonlaskiessa kello 19:40 Tarton vanhalta tähtitornilta. Ruskan noin 2000 kilometrin reitti ajetaan Suomen halki Struven ketjua seuraten Tartosta Hammerfestiin. (Mikä on Struven ketju ja miksi se rakennettiin) Tavoitteena on ajaa reitti alle 8 päivässä, 3 tunnissa ja 20 minuutissa. Itse järjestetty huolto on kielletty eli vain kaikille saatavilla olevia palveluja saa käyttää tapahtuman aikana. Osallistujien kannustaminen on sallittua, mutta heidän avustaminen, myös verkossa, ei ole. Lue lisää tapahtumasivulta.
Ruska start Friday 13.9.2019 at sunset 19:40 from Tartu old observatory. Ruska’s approximately 2000 kilometer route across Finland follows Struves geodetic arc from Tartu to Hammerfest. (What is the arc and why was it built?) Goal is to ride the route in under 8 days, 3 hours and 20 minutes. Event is unsupported, meaning that only support equally available to all participants is allowed (eg. shops and hotels). Cheering the participants is allowed, but private support, even online, isn’t read more at the event page.
Transcontinental race 2019 #tcrno7 ajetaan Burgasista (Bulgaria) Brestiin (Ranska). Kontrollit ovat Bulgariassa, Serbiassa, Italiassa (osa reitistä Itävallassa) ja Ranskassa. Tapahtuma alkaa lauantaina 27.7. Mukana on neljä suomalaista.
Reitin pituus on noin 4000 km ja aikaa on 15 päivää ja 17 tuntia. Osallistujia on noin 300, joista suurin osa ajaa yksin ja noin 30 pareina. Osallistujat ajavat ilman ulkopuolista apua eli myös seuraajien internetissä antama apu on kielletty. Kannustaa saa, mutta osallistujille ei saa antaa apua tai tietoa, joka voisi vaikuttaa suoritukseen.
Seuraamisessa kiinnostavia asioita ovat esimerkiksi kalusto- ja reittivalinnat. Lisäksi seurattavaa riittää ylipäätään siitä miten eri tavoin osallistujat lähtevät ajamaan Euroopan halki ilman ulkopuolista apua.
Same old story. Another year, another Transcontinental race and another kit list. Much the same, but quite a bit new too. I recommend you also read my previous entries from 2018, 2017, 2016, 2015 and 2014 as I will refer to them. For a few more photos from this year check this link.
Over all it is the same old frankenbike. Tunturi F500 hybrid frame from 2003 with very few original parts. In a real frankenbike fashion it now has different pair of brake pads (Swisstop stopped making old V-brake model and I had one pair left) and, again, different quick releases.
The basics are SON hub dynamo, Powertap rear hub, Campagnolo/Shimano mix of 10 speed 50/34 cranks and 12-30 cassette. Tires are new 28 mm GP 5000s.
Lights are B&M IQ-X and Sinewave beacon. Also Lupine Piko as backup for downhills and gravely sections. Once again GoPro for downhills and other sections where I prefer not to stop or slow down for photos or videos.
Tail lights are 2 B&M Seculas and for blinding people also a Niterider solas.
There were quite a bit of changes from last year in terms of bags. Carradice saddlebag, Missgrape top tube bag and Apidura food pouch are old, but all the other are different. The frame really can’t fit any proper frame bag so I switched back to Deuter’s that leaves full access to water bottles. Or so I thought. Their model had changed since the last one and the (permanent) attachment strap happens to be at exactly same position with Missgrape top tube pack’s. Good enough, but looks a bit silly. I switched Alpkit accessory bag to Apidura’s fork bag as I happen to have plenty of space for everything this year. This bag rubs my feet a little less while pedaling and doesn’t add extra bulk. The new Apidura handlebar bag limits usage of handlebar a bit, but I kind of got used to using the aerobars and handlebars while climbing last year. It is mostly for food as the side pockets are easy to access on the go.
The dashboard had changed a bit with higher mounts for the aerobars. This time I have the remotes in place where they are, relatively, easy to access from aero position and while climbing with hands on the aero pads.
Symmetry is slightly better than last year.
I did quite a few changes to wirings. I remade all the connectors, wired lights in parallel and did quick release for the dynamo. Now I can use 0, 1 or 2 headlights and 0, 1 or 2 tail lights without doing any changes to wiring even though I lose a bit of the maximum light brightness. Both lights also have full length cables so that they can be easily attached directly to dynamo in case there are problems with the connectors.
Equipment on me has mostly been replenished since last year. New shoes as the old ones broke at Silk road. The new Fiziks don’t have any grip in the sole so I need to be extra careful when getting on the bike, but otherwise they are fine. Assos stopped making red gloves so I had to get white gloves even though I don’t think I fill finish with white gloves. Short sleeve merino jersey with PBP print this year so I had to pack arm warmers for the first time since 2015.
I’m using Polar Vantage M with optical heart rate monitor this time. Hence I don’t have a HR strap and Vantage’s battery life appears to be suitable for the purpose.
The Restrap tech bag happened to be exactly the right size for my charging equipment. Easy haptic feedback that I remembered to pack it and easy access as I will take them with me to nearly every significant stop. 3 micro-usb cables, usb-c cab, Lupine usb accessories and Vantage cable. 2 2x usb chargers so I can charge 4+ devices at once.
Also spare batteries and Powertap opener are in tech bag for easy access as I will eventually need them.
In the Apidura handlebar bag I have handsfree for listening to music and its pouch that can also be used for cleaning glasses and camera lenses. On the other side are cables and extra batteries that are needed while on the bike. Sinewave usb support cable and also a bit longer micro-usb and usb-c cables. The larger compartment fits my ”civil” clothes.
The top tube bag has a spork and working glove, but most of it is used either for food or as a trashcan.
In the Deuter frame bag are the most likely needed extra clothes. Full finger gloves, toe warmers, merino buff and knee warmers.
More rarely needed spare clothes are in the Carradice bag. Long sleeve windstopper jersey, spare bibs and a pair of socks.
Also in the Carradice bag are some hygiene products and toilet paper. Also some plaster. This year I also did the ultimate weight save and cut my toothbrush.
Shampoo will again be used as a full body wash and for cleaning my clothes.
Still going through the Carradice main compartment. There are the required tools and spare parts. Much the same as last year. 2 spare tubes and tube repair kit. Multitool with added chain links and hollowtech tool. Btw. the Topeak chain tool’s ends also work as a presta valve core opening/closing tool. Just in case you didn’t know.
A new cleat, derailleur hanger, cable ties, spokes (are in the bag’s wooden support), nipples, tape and spare cables. For some crazy reason Mucoff doesn’t sell those tiny chain oil tubes, but does give them away for free.
My spare outer tire is this time under the saddlebag.
Some electrical spares are also in the Carradice bag and hopefully this pouch never needs to be opened. Spare Garmin, small power bank, spare phone and spare Lupine usb accessories.
In the left pocket of Carradice are chamois cream, sun screen, hand disinfectant and camera stand.
In the right pocket of Carradice are reflective vest, packable backpack and Petzl Tikka 2 xp headlight. Same as always.
In the Apidura pouch under the saddlebag is the sleeping gear. A small strip of 4x bubble wrap and a emergency blanket.
